Määmatka Santorinille

Toteutin kauan haaveissani olleen matkan Santorínille Kreikkaan toukokuussa 2022. Täytin vuoden alkupuolella 50 vuotta, mutta koska korona latisti juhlien viettoa, halusin jollain tapaa tehdä asiasta ikimuistoisen. Lisäksi tämän vuoden kesälomani ajoittui toukokuuhun, mikä jo kotimaan säiden puolesta houkutteli lähtemään lomalle Välimerelle. Siispä yhdistin nämä kaksi toivettani, lisäsin vähän juhlaextraa päälle ja varasin matkan Santorínille. Syntymäpäivälahja minulta minulle 😊

Kamárin rannalla

Geokätköilyä

Vaikka tykkäänkin rauhallisesta oleilusta (olen allerginen täyteen ahdetulle kalenterille ja suorittamiselle), en siltikään jaksa makoilla uima-altaalla tai rannalla pitkiä aikoja, joten liikkumaan pitää päästä aurinkolomallakin. Geokätköily on siitä kiva harrastus, että sitä voi tehdä silloin, kun itseä huvittaa ja ihan omaan tahtiin. Niinpä tälläkin lomalla tuli käveltyä myös normaalista poikkeavissa (lue: ei turistien suosimissa) paikoissa. 

Theran kaupungin raunioille, jotka sijaitsevat Mésa Vounó -vuoren huipulla, Kamárin ja Períssan välissä, vie mutkitteleva serpentiinitie, mutta geokätköilijän polku ylös olikin kivinen polku, jolla kulkeminen vaati huolellista askeltamista.

Puolivälissä matkalla ylös

Nousu oli rankka, eikä +26 asteen helle tilannetta helpottanut. Rauhallisesti kulkien, varovasti askeltaen ja maisemia ihaillen patikointi kuitenkin sujui. Geokätkökin löytyi ja vähän ennen huipulle pääsemistä löysin yhdestä pensaasta 20 euron setelin! Se oli kuin palkkio rankasta noususta 😄 

Kamarin kylä ja vasemmalla Santorinin lentokenttä

Takaisin kävelin serpentiinitietä, jota tuntui riittävän loputtomiin. Patikoinnille kertyi matkaa yhteensä lähes 7 km ja nousua 328 m. Juomavettä kului ja hikeä valui ehkä hieman enemmän kuin rannalla maatessa.

Kuva otettu ”kätköilijän polulta”

Muut reissun geokätköt olivatkin tavallisemmissa paikoissa, mutta niissäkin oli näkymää erilaisiin paikkoihin; esim. yksi kätkö oli suoraan lentokoneiden lasku-/nousureitin alla heti lentoaseman alueen ulkopuolella, ja pari kätköä (geokohdetta) esitteli tulivuorisaaren historiaa.

Matkalla geokätkölle

Tulivuorisaaret

Santorínin kaldera on suuri, pääosin vedenalainen kaldera, jonka vedenpinnan yläpuolisista osista Santorínin saariryhmä muodostuu. Saarista ovat asuttuja pääsaari Thíra sekä Thirasía, asumattomia ovat Néa Kaméni, Palaiá Kaméni ja Aspronísi.

Santoríni on lepotilassa oleva aktiivinen tulivuori. Néa ja Palaiá Kaménin saaret ja niiden tummat laavakentät ovat muodostuneet useiden pienten tai keskikokoisten purkausten seurauksena vuosisatojen kuluessa. Viimeisin purkaus tapahtui vuonna 1950. ¹

Néa Kaménin tuliperäistä maastoa

Kalderaan pääsee parhaiten tutustumaan osallistumalla meriretkelle, jonka aikana on mahdollisuus patikoida Néa Kaménin huipulle sekä käydä uimassa Palaiá Kaménin rikkipitoisilla kuumilla lähteillä ja nauttia lounasta Thirasían saarella. Lisäksi pääsaaren kylien (mm. Oía ja Firá) näkeminen mereltä päin on vaikuttava kokemus. Tällaiselle retkelle minäkin osallistuin, ja retki oli joka euron arvoinen.

Firá (saaren pääkaupunki) mereltä päin.

¹ Wikipedia

Oía

Meriretkipäivän päätteeksi oli vielä bussikuljetus Oían kylään, jossa pääsin ihastelemaan maailmankuulua auringonlaskua. Alkuillasta Oían kylässä oli turisteja todella paljon - ruuhkaksi asti! Kävelin kylässä ristiin rastiin ja tein omat havaintoni: kaikki rakennukset (ne ihanat valkoiset) ovat todella siistejä, kävelykadut puhtaita, kaupat enimmäkseen matkamuistomyymälöitä ja... ravintoloissa kalliimpi hintataso kuin esim. Kamárissa. Mutta kyllä on ihastuttavan näköinen paikka! 😍

Oían kylää alkuillasta

SUP-lautailu

Jo ennen matkaa suunnittelin, että vuokraisin SUP-laudan ainakin yhtenä päivänä. Joka päivä tarkkailin tuulilukemia ja rantakadulla käydessäni katsoin, millaiset aallot merellä on. Tuulta riitti joka päivälle... mukavalta ja tervetulleelta tuuli tuntuikin, kun loppuviikosta hellelukemat oli +28-29 asteessa. 

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä suuntasin rannalle jo heti aamupäivällä, jolloin meri olikin suht tyyni. Rohkaistuin vuokraamaan SUP-laudan, joka oli kova ja siinä mielessä minulle uusi kokemus. Kun pääsin laudan päälle, tajusin, ettei siinä ollut lainkaan karkuremmiä, enkä siinä vaiheessa lähtenyt kyseenalaistamaan sen puuttumista. Kelluntaliivit saivat riittää turvavälineeksi. 

SUP-lauta oli leveähkö, mutta liukui hyvin. Tuulen yllyttyä nostaen aallokon, en uskaltanut nousta seisomaan laudan päälle. Suurin syy oli laudan kupera ja liukas pinta. Kun kokeilin nousta, ei jalan alla ollut tartuntapintaa joten päätin meloa polviseisonnassa. Vähän harmitti, mutta pääsin kuitenkin melomaan ihan kunnolla. Välillä aaltojen mukana kevyesti fiilistellen, mutta enimmäkseen vasta-aallokkoon meloen eli kuntoilusta kävi tämäkin lomatekeminen 😀

Vaikuttava matkakohde

Santorínia on vaikea kuvailla sanoin niin, että saisin kerrottua kaikesta, mikä teki minuun vaikutuksen. Olin matkalla yksin, vaikka saari taitaakin eniten olla ihmisten matkahaaveissa lähinnä romanttisessa mielessä. Santoríni sopii kyllä kaltaiselleni määmatkailijallekin, koska paikassa on paljon nähtävää, ja saarella liikkuminen on helppoa; julkinen bussiliikenne toimii hyvin ja etäisyydet ovat maltillisia. 

Iltatunnelmaa Kamárin rannalla

Kamárin kylä oli sopivan rauhallinen - ainakin päivällä oli mukavan leppoisa tunnelma ravintoloiden täyttämää rantakatua myöten. Yöelämästä en osaa sanoa, koska illallisen jälkeen vetäydyin hotellille ja ajoissa nukkumaan. Kävin yhtenä päivänä myös Périssan kylässä, jossa oli ihan samanlainen rauhallinen tunnelma. Matka kulki Firán kautta, joten sielläkin tuli käytyä.

Firá, alhaalla Santorínin vanha satama

Kirkko Firássa

Se, mikä minuun eniten vaikutti, oli Santorínin saariryhmän muodostuminen ja huikeat korkeuserot. Ilman meriretkipäivää en edes olisi päässyt kokemaan esim. näkymiä mereltä päin. Valokuviin ei koskaan saa vangittua sitä samaa näkymää, jonka itse näkee kameran takaa. Siksi se pitää itse kokea, jotta voi täysin ymmärtää.

Lisäksi - yhtään vähättelemättä - kreikkalainen ruoka on niin hyvää! Melkein itkin onnesta, kun sain todella hyvää moussakaa! Ja lähes joka päivä söin gyrosta muodossa tai toisessa 😋

Moussaka

Gyroslautanen

Koko matkan kruunasi hotellini, jossa oli erittäin hyvä palvelu sisäänkirjautumisesta alkaen ja lämmin vastaanotto aamiaisella joka päivä. Paikat pidettiin puhtaina ja aamiainen oli riittävän monipuolinen. Kaiken lisäksi hotelli sijaitsee erittäin hyvällä paikalla. Tämä helmi on  Santellini Hotel 

Santellini Hotel

Tähän postaukseen poimin vain muutamia kuvia, vaikka ihania näytettäviä kuvia olisi vaikka kuinka paljon. Onneksi muistot säilyvät ja valokuvat auttavat niiden säilymisessä. Viimeiseksi vielä kotimatkalla otettu selfie:

Kreikka vaati vielä toukokuussa maskeja pidettäväksi lennoilla

P.s. Niin - ne kissat! Ihania ovat ja elelevät sulassa sovussa ihmisten kanssa 😻 Tässä matkani kissakokoelma: