Here I go again

…on my own, going down the only road I've ever known 🎵

Joku saattaa ihmetellä, miksi suppaan aina samalla järvellä. Tänään jäin itsekin pohtimaan sitä, kun nautiskelin Nuuksion kansallispuiston maisemista. En keksinyt yhtään negatiivista puolta, joten tässä niitä positiivisia.

Tuttu järvi

Järvi tulee joka kerta tutummaksi, niin tuulen vaikutusten kuin vedenalaisten kivien ja puiden osalta. Taukopaikkojakin oppii valitsemaan sen mukaan, mistä tuulee ja missä on lokkien pesät, joiden sijainti selviää kyllä hyvin alkukesästä -  siitä pitävät kyllä lokit itse huolen. Seuraava vaihe on poikasten lähteminen pesästä (hirmuista varoituskirkunaa pitävät) ja vielä heinäkuussakin isoksi kasvaneet poikaset vaativat kaitsemista. Kyllähän sitä ihan mielenkiinnosta seuraa järven lokkiyhdyskunnan elämää.

Sijainti

Kun järvelle on alle puolen tunnin ajomatka, ei lähteminen ole matkan pituudesta kiinni. Suppaamassa voi käydä vaikka ennen iltavuoroa, jos jaksaa herätä ajoissa. Lisäksi lähellä oleva parkkipaikka, jonne mahtuu useampikin auto, tekee lähdöstä helpon. Toki pyrin välttämään lapsiperheiden suosimia ajankohtia, mutta onpa ylitäyteen ahdetulta parkkipaikalta löytynyt ihan tuurillakin paikka. Alue on nimittäin suosittu sekä metsäpoluilla ulkoiluun että järvessä uimiseen. Ja nykyään myös yhä suositummaksi tulleeseen SUP-lautailuun. 

Parkkipaikan bonus! Helpottaa kivasti SUP-laudan kuivaamista ja pakkaamista.

Koko

Järvi on pieni, pinta-ala alle neliökilometrin¹ ja rantaviivaakin vain 8,9 km. Voisi tuntua, että hetkessä kyllästyy melomaan samoissa maisemissa. Mutta kyllästytkö sinä omaan mökkijärveen, jos se sattuu olemaan pieni? On tämänkin järven rannalla muutamia mökkejä, saaressa myös. (Olisipa ihanaa, jos olisi kesämökki näin lähellä kotia… mutta tyydyn nyt vain pelkkään järveen.)

¹ Wikipedia

Rauhallisuus

Järven uimarantapuoli on vähän eloisampi, koska vieressä on suht vilkasliikenteinen Vihdintie, ja lämpiminä kesäpäivinä matalassa rantavedessä on paljon vesileikeistä riemuitsevia lapsia. Mutta kun sieltä pääsee vähän etäämmälle Nuuksion kansallispuiston rantoja myöten melomaan, on kuin olisi tullut toiseen todellisuuteen. Äänimaailman täyttää linnut ja veden liplatus. Jostain metsäpoluilta saattaa satunnaisesti kuulua ihmisten puhetta, mutta usein voi pysähtyä kuuntelemaan ihan vain pelkkää hiljaisuutta. 

Oman lisänsä järven rauhallisuuteen antaa moottoriveneiden puuttuminen. Tarkoittaa myös sitä, ettei tarvitse olla varuillaan ohi suhahtavien veneiden vuoksi, vaan voi rauhassa keskittyä oman SUP-lautansa kanssa liikkumiseen.

Vesi

Yksi tekijä suppailun viehätyksessä on mahdollisuus hitaaseen liikkumiseen vesillä. Voi meloa hiljakseen ihan rantoja myöten (kun ollaan esim. kansallispuistossa, kuten tämä minun suosikkijärveni) ja tarkkailla vedenalaista elämää. Tarkkailu on mahdollista, kun vesi on kirkasta, mikä johtunee hiekkapohjasta ja veden alle jatkuvista kallioista. Kirkas vesi houkuttelee myös uimaan, ja silloin yleensä asetun SUP-lautani kanssa parkkiin uimarannan reunamille. Uiminen virkistää ihanasti hellepäivänä, ja rannalla on muutenkin mukava loikoilla laudan päällä ennen kuin jatkaa melomista.

Mistä järvestä nyt puhutaan?

No siitä minun suosikistani 😊 eli Saarijärvestä, joka on korpijärvi Nuuksion kansallispuistossa. Osa järvestä kuuluu Espooseen ja osa Vihtiin.