Tuulivaroituksia

Hellepäivänä on ihanaa, kun tuulee, koska tuuli helpottaa oloa. Hellepäivänä on ihanaa lähteä järvelle tai merelle suppaamaan… paitsi ettei ole, jos on kova tuuli ja vielä kovemmat tuulenpuuskat. Tällaisen ristiriidan kanssa eläminen ei aina ole helppoa, ja tänä kesänä on ollut paljon kovan tuulen päiviä  😅  

Näyttää muuten hyvältä, paitsi nuo tuulilukemat…

Sääennusteet

Olen toki aina seurannut sääennusteita, jotta edes vähän osaa ennakoida omia ulkoilujuttujaan, mutta suppailun myötä olen alkanut lukemaan ennusteita ’eri silmällä’. Ei riitä tieto, sataako vai ei, ja kuinka lämmintä on. Nyt tärkein seurattava on tuulen nopeus sekä tuulen nopeus puuskissa. Ei auta ihana aurinkoinen +24°C sää, jos tuuli on 6 metriä sekunnissa ja puuskissa 12 metriä sekunnissa. Silloin en lähde vesille, koska suppaaminen ei siinä tuulessa ole enää kivaa.

Tuulivaroitusten lisäksi on tärkeää seurata mahdollisia ukkosvaroituksia ja ukkosrintaman etenemistä. Jos ukonilman osuminen kohdalle on vähänkin todennäköistä, ei vesille ole menemistä. Ja jos vesillä ollessa taivas alkaa tummua uhkaavasti, on parempi meloa takaisin rantaan ennemmin kuin jatkaa matkaa ja katsoa, tuleeko ukkonen päälle.

Tuulisen päivän vaihtoehtoja suppailulle

Jos on kesäinen vapaapäivä tiedossa, eikä muuta sovittua menoa, seuraan sääennusteita ihan viimehetkeen asti ihan vain elätellen toivoa vesille pääsystä, kunnes luovutan ja totean, että seuraavalla kerralla sitten. 

En kuitenkaan pety ja passivoidu, vaan keksin jotain muuta ulkoilua. Pitempi lenkki kävellen tai pyöräillen ja mahdollisesti siihen yhdistettyä geokätköilyä. Myös kesäterassilla käynti on kiva yhdistää kuuman kesäpäivän lenkkiin. 

Hellepäivänä lähden mieluiten pyörällä liikkeelle, koska siinä ilmavirran viilentävä vaikutus tehostuu entisestään. Ja kun lähtee liikkeelle ilman suorittamista ja kiirehtimistä, huomaa yhtäkkiä polkeneensa lähes 20 km lenkin 😊 

Tänään oli just sellainen päivä, kun kilometrejä kertyi ihan huomaamattani. Meinasin käydä muutamalla geokätkölläkin, mutta kätköjen haku jäi tällä kertaa aikomuksen tasolle, koska kaikkiin paikkoihin olisi pitänyt rämpiä nokkosten läpi. (Selvästikin viileämmän kelin hommia.) Tämä ei suinkaan harmittanut, koska tuli ajeltua itselle vieraammissa paikoissa ja nähtyä uudenlaisia maisemia. Geokätköilyn parhaita puolia onkin se, että kätköt johdattavat usein sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä. 

Vantaanjoki Tapaninvainion uimarannan kohdalta

Pyörälenkin virkistystaukoa pidin Tuomarinkylän kartanolla, jonne poikkesivat myös Päivi ja Elina omalla pyörälenkillään. Ravintola Annan Kartanolla on perinteisen terassin lisäksi myös aurinkotuoleja nurmialueella. Kaunis miljöö ja miellyttävä tunnelma tekevät paikasta käymisen arvoisen. Jonain päivänä pitää käydä testaamassa paikan ruokapuoltakin.

Virvokkeiden nauttimisen, kuulumisten vaihdon sekä suppailuretken suunnittelun jälkeen jatkoimme pyörälenkkejä tahoillemme. Suuntasin kohti Haltialaa ja kiersin tutuissa maisemissa vielä sellaisen sopivan tuntuisen lenkin ennen kuin ajoin kotiin. 

Olipa kyllä kivaa hellepäivän tekemistä, vaikka en päässytkään suppaamaan. Tällä jaksaa taas ainakin pari seuraavaa työpäivää 😎