Keväällä 2020 koko maailma oli koronapandemian kourissa. Töissä oli todella kiirettä ja kesäkuussa koittava kesäloma oli yhtä kysymysmerkkiä lomatekemisten suhteen. Ulkomaille ei pystynyt lähtemään ja kotosalla ollessa olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin ainaisia kävely- ja pyörälenkkejä. Kajakkimelontaa olin menneinä kesinä harrastanut jonkin verran, mutta siihen tarvitsen kaverin mukaan, koska en halua lähteä yksin kajakilla melomaan. (En hallitse yksinpelastautumista.) Ja koska korona karsi kaikki ihmiskontaktit minimiin, piti melonta jättää pois laskuista. Jostain sitten bongasin SUP-lautailun ja Citymarketin tarjouksen SUP-laudoista. Siitä se ajatus sitten lähti...
SUP-lautailusta minulla ei ollut aiempaa kokemusta - kertakokeilua Turkin lomalla ei voi laskea kokemukseksi - mutta päätin opetella lajin, joten kävin ostamassa Cittarista "markettilaudan". Ennen ostopäätöstä olin tutustunut kyseisen laudan ominaisuuksiin netistä löytyneiden arvosteluiden avulla. Vesillä liikkumisesta minulla siis oli jonkin verran kokemusta kajakista käsin, mutta suppailu oli kuitenkin eri laji, joten teoriapuolta opettelin netistä lukien ja YouTube-videoita katsellen.
30.5.2020 oli nyt jo rakkaaksi tulleen Bestway Hydro Force Oceanan (10' x 33" x 6") neitsytmatka. Paikaksi olin valinnut Espoon Saarijärven, josta onkin tullut ihan suosikkijärveni. Ensimmäinen kerta meni polviseisonnassa meloen ja lautaan tutustuen. Sen verran kova hinku jäi oppia lisää, että kahden päivän kuluttua suuntasin autoni Espoon Pohjoiselle Myllyjärvelle, jossa sain harjoitella ihan omassa rauhassa (kiitos pilvisen päivän). Hetken aikaa jouduin keräämään rohkeutta ennen kuin sain noustua seisomaan laudan päällä. Joogasta oli selkeästi hyötyä, kun huomasin ajattelevani useampaan otteeseen "maadoita jalat" ja hain tasapainon keskittymällä jalkapohjiini ja painon jakamiseen tasaisesti kummallekin jalalle, polvista hieman joustaen. Pääsin vihdoin harjoittelemaan seisten melomista - lajihan on Stand Up Paddle boarding - ja laudan hallintaa, kääntymistä ym. Tämä kerta taisi olla se, jolloin suppailukärpänen oikeasti puraisi.
Kesälomani aikana kesäkuussa kävin useamman kerran Espoon Saarijärvellä, jossa pääsin harjoittelemaan myös aallokossa suppaamista. Säät suosi ja loppukuusta oli todellisia hellekelejäkin. Juhannusviikolla kävin tyttäreni kanssa Rukalla, jossa pääsin tutustumaan Talvijärven ympäristöön järveltä käsin. Tyttäreni pääsi myös kokeilemaan äitinsä uutta harrastusta, ja taisi siinä pieni SUP-kipinä iskeä häneenkin 😉
Ja ei me Rukalle pelkästään suppaamaan menty 😃 Käytiin myös kävelemässä pieni Karhunkierros ja huiputtamassa Valtavaara. Juhannusaattona lisäksi ihasteltiin yötöntä yötä ja majapaikan pihapiirissä tepastelevia poroja.
Kaiken kaikkiaan suppailin 19 kertaa ja yhteensä reilu 50 km ensimmäisen kesän aikana. Ei siis pitkiä lenkkejä, vaan lajiin totuttelemista ja fiilistelyä luonnossa. Suppailun yhteydessä kävin useamman kerran uimassa järvessä, mitä ei kyllä ilman tätä harrastusta olisi tapahtunut. Niin sitä vaan maakravustakin taitaa pikkuhiljaa tulla jonkinsortin vesiotus 😊
Kausi päättyi 29.8.2020, jolloin lähdin Saarijärvelle hyvän sään vallitessa, mutta palasin rantaan kunnon sademyräkässä. Luonto näytti sen, että säätila voi muuttua ihan yhtäkkiä. Sen vuoksi onkin tärkeää perehtyä huolellisesti sääennusteisiin ja meloessa tarkkailla myös, mitä taivaalla tapahtuu.
Tyynen kelin kuva otettu klo 12.07 ja selfie rantautumisen aikaan klo 12.57.
Kesälomani aikana kesäkuussa kävin useamman kerran Espoon Saarijärvellä, jossa pääsin harjoittelemaan myös aallokossa suppaamista. Säät suosi ja loppukuusta oli todellisia hellekelejäkin. Juhannusviikolla kävin tyttäreni kanssa Rukalla, jossa pääsin tutustumaan Talvijärven ympäristöön järveltä käsin. Tyttäreni pääsi myös kokeilemaan äitinsä uutta harrastusta, ja taisi siinä pieni SUP-kipinä iskeä häneenkin 😉
Kommentit
Lähetä kommentti