Meren lempeillä aalloilla

Kuluva kesä on Suomen sääoloihin nähden poikkeuksellinen. Lämmintä on riittänyt, ja hellejakson pituus taitaa olla ennätyspitkä. Toisaalta sitä nauttii, kun kotimaassa saa nauttia 'etelän lämmöstä' nyt, kun koronapandemia on rajoittanut matkustamista, mutta toisaalta sitä kaipaisi jo niitä perusviileitä kesäpäiviäkin. Sataakin voisi joskus. En siltikään valita, koska viimeistään lokakuussa alkaa taas kylmä talvikausi, jonka aikana ehtii kyllä viilentymään. Ja saa taas käyttää villapaitoja 😍

Eilen oli SUP-lautailijan näkökulmasta hyvät eli maltilliset tuulilukemat, joten lähdimme iltapäivällä Päivin & Elinan kanssa Länsi-Uudenmaan rannikolle nauttimaan meri-ilmastosta. Tarkkaa paikkaa en paljasta, koska tämä oli Päiviltä ja Elinalta hyvä löytö erään 'tiedusteluretken' myötä, ja koska autoille siellä ei ole turhan paljon pysäköintitilaa.

Lämpöasteita oli kotoa lähtiessäni yli +30 (auton mittari näytti +34), mutta perille saavuttaessa sääsovellus näytti +29. Ihan riittävän lämmintä siis - ainakin paarmojen suhteen! SUP-lautaa pumpatessani paarmat piirittivät minut ja ehtivät puraistakin monesta paikkaa. Pari paarmaa sain jopa läpsäistyä tainnoksiin. Onneksi (*koputan puuta*) en saa niistä allergista reaktiota, joten ainoa haitta on pienet nipistystuntemukset sekä ikävän näköiset puremajäljet. Saatiin paarmoista huolimatta pumpattua laudat, pakattua tarvittavat varusteet (mukaanlukien eväät ja useampi litra juotavaa), ja saatiiin myös raahattua kamat rantakalliolle. Matka ei ollut pitkä, mutta tulihan siinä taas naurahdettua SUP-kävelylle 😃

Veteen ja SUP-laudalle siirtyminen olikin taas oma jumppansa. Päivi ja Elina astuivat rohkeasti veteen eli leväliejuun (sitä vedenalaista leväkasvillisuutta siis, nyt ei näkynyt sinilevää) ja siitä laudan päälle. Itse keplottelin parin kiven päältä suoraan laudalle. Tosin pari kertaa piti miettiä, että mitenköhän tämä sujuu ilman, että putoan kiven ja laudan väliin, mutta onnistuin kuivin jaloin.

Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta SUP-laudan kanssa merellä, ja sen kyllä huomasin heti. Meressä on ihan oma fiiliksensä, ja heti tulikin kajakkimelontareissut mieleen. Tuulen ja veneiden aiheuttamat aallot, kauempaa ulapalta tuleva laineet... kaikki on jotenkin isompaa kuin järvellä. Tai ainakin siltä minusta tuntui. Huomasin jännittäväni, mutta jonkin ajan kuluttua tuntui merikin jo tutulta elementiltä. Aallokossa meloin polviseisonnassa, jotta tasapainon kanssa ei tarvinnut jännittää liikaa. Isot sivuttaiset aallot keinuttivat välillä aika isostikin, mutta pian päästiin tyynemmille vesille. 

Koska olimme lähteneet tälle suppailuretkelle sillä mielellä, että nautitaan Suomen kesästä ja merestä, päätettiin pitää evästauko jo heti sopivassa riittävän tyynessä kohdassa. Elina laski ankkurin, Päivi ja minä kiinnitimme omat lautamme siten, että pysymme sopivasti yhdessä. Söimme suolaista välipalaa, juotiin vettä, kivennäisvesiä ym. ja juteltiin kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Sitten, kun tuntui, että nyt on istuttu ja makoiltu riittävästi, lähdettiin jatkamaan matkaa.

Vieraissa paikoissa melominen vaatii tarkkuutta vedenalaisten kivien ym. suhteen. Tällä kertaa piti myös tarkkailla vene- ja vesiskootteriliikennettä. Niitä meni muutamia ja tekivät ihan kivat aallot. Sopivaa harjoitusta, kun itse enimmäkseen suppaan järvellä, josta puuttuu moottoriveneet ja vesiskootterit. Merellä myös maisemat poikkevat järvimaisemista, joten silmäniloa riitti yllin kyllin, kun oli erilailla kaunis ympäristö.

Melottiin 4,5 km matka ja nautiskeltiin suppaamisen tarjoamasta mahdollisuudesta hellepäivän viettoon merellä. Ennen rantautumista laitettiin laudat vielä ankkuriin ja juotiin pullakahvit 😋 Kylmälaukussa kylmänä pysynyt kahvijuoma ja tuore korvapuusti maistuivat uskomattoman hyvältä! Ja tuli syötyä niin nopeasti, etten edes ehtinyt kuvaa ottamaan. Makoiltiin siinä vielä laudoilla ja oltiin lempeiden laineiden keinuttamina... olisi voinut vaikka nukahtaa. Oli muutenkin miellyttävä olla, kun kevyt tuuli helpotti muuten helteistä oloa.

Reilu kolme tuntia vierähti vesillä ennen kuin lähdettiin rantautumaan sopivasta kohdasta kalliota. Helle uuvutti sen verran paljon, että SUP-lautojen ja reppujen & nyssäköiden kantaminen autoille meinasi ottaa oikeasti voimille. Laudan tyhjentäminen onneksi sujui rutiininomaisesti, ja kun oman auton tavaratila on kesäkaudella pyhitetty SUP-laudalle + varusteille, oli tavaroiden pakkaaminen helppoa. Oloa helpotti myös se, että auto oli varjossa ja että kylmälaukussa oli vielä kylmää juotavaa. Lähdinkin hymyssä suin ajelemaan kohti kotia 😊